Metsäretkimuistot osa 1

Nyt kun Instagram on täynnä kuvia Suomen alkavasta kesästä, kaverit täällä seuraa Suomen sääennusteita haukkana, pohditaan miten paljon tarvitaan pitkää vaatetta välikausipuvun alle mökillä ja sen sellaista, en voi kuin palata ajassa reilu puoli vuotta taakse päin. Kun olin viimeisilläni raskaana, vakuuttelin siinä parkkiksella seurueelle, että en minä nyt tänään synnytä. Huoli pois! 
Kaivoin kantoliinan ja sidoin vajaa 2-vuotiaan esikoisen selkään, otin kameran ja eväskassin olalle ja lähdin kulkemaan seurueen perässä. Retken kohokohta oli puolessa välissä, evästauko. Miten ruoka voi aina retkellä maistua niin hyvältä? Jo pelkästään sen takia kannattaa käydä retkillä.Tämä metsäretki teki hyvää. Se teki kaikessa hulluudessaan juuri sen mitä metsään menemisen aina sanotaan tekevän. Se rentoutti, laittoi asioita perspektiiviin, tuuletti ajatuksia, nosti hymyn kasvoille ja taisin minä ajatella, että kyllä sitä pystyy mihin vaan vaikka toiset koittavat jarrutella. Sain energiaa pärjätä arjessa kun mies painoi töitä toisella mantereella.Noin kuusi kilometriä taivallettumme, olimme jälleen autoilla. Ilma oli lämmennyt ja onneksi oli kioski auki, että saimme ostettua jätskit. Mielessä oli vahvana kuinka kiitollinen olen siitä, että olen saanut elää lähellä luontoa sekä siitä, että minulle on jaksettu tehdä eväsleivät ja laittaa mehua pulloon ja viety metsään istumaan mättäälle syömään, oltu kiireettä. Miten toivoisin omien lasten oppivan elämään luonnossa, sen kanssa ja kunnioittamaan sitä.

Enkä minä tämän metsäretken aikana synnyttänyt enkä ihan heti sen jälkeenkään. Monelle tutulle tämä tuntui olevan muistutus, että raskaus ei ole sairaus sen mennessä normaalisti. Itselle tämä oli muistutus, että kehoni on vahva ja mieleni vielä vahvempi. Olen tyytyväinen, että uskalsin lähteä ja ottaa esikoisen kantoliinaan. Kantoliinan valitsin -repun sijaan siksi, että pelkäsin repun soljen alkavan painamaan jossain kohtaa. Toki suosittelen liinan käyttöä harjoittelemaan myös ulkovaatteet päällä vähän aiemmin kuin siellä lähtötohinassa parkkiksella. Viekäämme lapsemme metsään ja eletään vähemmällä kiireellä. Näin yritän toimia täällä Kaliforniassa kunnes seuraavan kerran pääsen koluamaan Suomen metsiä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s