Jalkoihin jäänyt

  

Se on syksy nyt. Puissa näkyy kauniin vihreän lisäksi ihastuttava väriloisto, aamut ovat sumuisia ja kirpsakoita, sadepäiviä osuu joka viikolle. Syksyn myötä meillekin on astunut arki. Aikaiset lähdöt, aikataulut, touhun täyteiset illat. Koti on mullin mallin, hermoromahdus vaanii päivittäin kulman takana, usein sitä pohtii ettei mitenkään pysty yhdistämään täyttä työviikkoa, vauvan hoitoa, kodin järjestyksessä pitoa, itsestään huolehtimista, puolison huomioimista…. Ruuhkavuodetko? Eihän meillä ole edes niitä harrastusten täyttämiä iltoja….vielä. Aikaa nipistetään itselle sieltä mistä sitä saadaan ja jos ei saada niin jätetään väliin. Sinänsä tilanne on tällä hetkellä parempi, että en enää mene nukkumaan vauvan kanssa samaan aikaan.

Tämän myötä tuntuu, että kaikki on vähän jäänyt toistensa jalkoihin. Huono omatunto seuraa kaikkialle. Mutta olen päättänyt tästäkin selviäväni. Olen päättänyt saada asiat niin järjestykseen, että hermoromahdukset muuttavat muualle vaanimaan, illat pysyvät rauhallisina, saan aikaa hetken itselleni ja jaksan huomioida myös toista. 

Uskon muutenkin monen muunkin asian menevän tällä hetkellä oikeaan suuntaan. Tuntuu, että elämällä ylipäätään on suunta. Elämä on täynnä mahtavia asioita. Toisinaan sen ymmärtämiseen tarvitaan vain päivä, jolloin ei tee yhtään mitään.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s