Irti koukusta

Se oli silloin kun ensimmäisiä harjoittelujaksojani opiskeluaikoinani tein ja niitä ensimmäisiä yövuoroja jännittäen menin tekemään kun taipaleeni aloitin, pitihän silmät saada pidettyä koko yön auki…keinolla millä hyvänsä. Välillä siitä vähän pääsi irti, kunnes sitten jälleen huomasi tarvitsevansa päivittäisen annoksensa. Hullummaksi meni vaan muutettuani ulkomaille kun siitä tietystä hetkestä tuli kuin rituaali. Tiesit parhaat paikat ja millä tuulella kannatti mihinkin mennä. Halusit itsekin oppia tekemään ja kävit oppia vähän hakemassakin kaupungin “parhaalta”. Ja lopulta piti saada kotiin omat pelit ja vehkeet.

 2009-10-10-28

Niin, puhun kahvista. Polkumme on ollut pitkä ja kivikkoinen. On ollut hetkiä, jolloin uskoni sen unet kartoittavaan voimaan on horjunut ja on hetkiä, jolloin unta on sen takia saanut odoittaa aamuun asti. On ollut kupillisia, joiden ei toivoisi loppuvan ja on ollut kupillisia kun naama irvistellen on saanut juotua muutaman kulauksen ennen luovuttamista. On ollut liikakäyttöä ennen kuin löytyi tasapaino. Ja tasapaino löytyi vasta parin viime vuoden aikana kun kotiin tuli oma laite. Ei tarvinnut enää keittää pannullista kahvia aamulla ja hakea sitä todellista nautintoa sitten vielä myöhemmin päivällä kahvilasta. Riitti kupillinen, toisinaan kaksi, aamuisin.

 2012-04-14-15

Sitten alkoi yhdeksän kuukauden odotus ja hyvin nopeasti tuli selväksi, ettei kahvi tule olemaan omalla ruokalistallani. Eikä toivottavasti kenenkään muunkaan, joka tahtoi kanssani samaan aamiaispöytään. Loppua kohden tilanne kuitenkin rauhoittui ja pystyin kuvittelemaan jo itsenikin kahvikuppi kourassa aamiaispöytään. Jossain kohtaa haaveilin jopa näistä väsyneistä päivistä kun päivän kohokohta on herkullinen kupillinen kahvia täydellisesti vaahdoitetun maidon kanssa. Äidithän vain ei kuulemma tule ilman kahvia toimeen, näin olin kuullut.

x5 2013-07-27-6

Nyt olen nauttinut kahtena aamuna kupillisen kotona tehtyä lattea. Ja nyt vaikuttaa siltä, että kahvin juontini on pannassa vielä jonkin aikaa. Syynä näihin on tämän huushollin pienin asukas, joka kolmen tunnin välein saa minut juurtumaan istuimeeni ja antamaan aikaani hänelle ja hänen ruokailulleen. Molempina päivinä kun olen kahvikuppiseni nauttinut on hän mennyt aivan sekaisin. Ei nuku, voisi syödä – eli juurruttaa minut sohvan nurkkaan – koko päiväksi. Ja tiedättehän te kuinka käy kun kuukauden vanha ei nuku koko päivänä… Silloin se itkee, lähes tulkoon koko sen päivän, väsymystään. Ja lopulta hyvin lähellä käy vuolaita kyyneleitä myös se paholainen, joka on sitä piristävää pirulaista omasta kurkustaan alas laittanut…x5_ 2011-12-27-25

En uskalla lähteä enää kokeilemaan, josko tässä onkin ollut vain huonoa tuuria näinä kahvipäivinäni. En kuitenkaan tiedä voiko vauvat näin herkästi kahviin reagoida? Teestä en kuitenkaan samanlaista käytösmuutosta ole huomannut. Positiivista on, että ainakin on yksi pahe itsellä tämän myötä vähemmän.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s