Liikettä niveliin

Olen niitä, jotka innostuvat helposti ja kiihkeästi, mielenkiintoa riittää kokeilemaan kaikkea uutta, hyvällä ilmalla ennemmin kävelen kuin menen bussilla ja niin edelleen.

Sitten tulin raskaaksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan raskaaksi tultuani liikun normaalisti, koska lajeina oli pysynyt jatkuvammin pidemmän aikaa juoksu ja jooga sekä epäsäänöllisen säännöllinen kahvakuula-/oman painon avulla harjoittelu. Vaaraa lajien jatkamisessa ei siis ollut. Tosi elämässä ei menty suunnitelman mukaan. Pyöräilin ensimmäisten viikkojen ajan työmatkat, mutta kun alkoi heikotus ja pahoinvointi alkoi, en voinut kuvitellakaan pyöräileväni lähemmäs 30km päivässä. Ja näin jäi pyöräily taakse. Koitin siinä sitten parempina päivinä vetäistä juoksukamat niskaan ja käydä lenkillä…nopeasti huomasin, ettei sekään tunnu hyvältä. Joko ei ollut energiaa tai koko vatsan seutu tuntui oudolta. Ainoat mitä pystyin jatkamaan edes suht säännöllisesti olivat jooga ja kävely.s95 2014-04-19-101

Tämä on ehkä pääsyy miksi alkuraskauden pahoinvointi todella harmittaa näin jälkikäteen. Itsellä lähti vatsa todella nopeasti kasvuun tai ainakin turvottamaan. Kun pahoinvointi meni ohitse, tuntui juoksuaskeleet ikäviltä, pyöräilyasentokin tuntui painavan vatsaa ja näin koko liikunta jäi. Kun vielä loppui raskauden puolenvälin paikkeilla viikottaiset joogatunnit, oli soppa valmis. En saanut itseäni liikkeelle, väsytti..ja kuten arvata saattaa alkoi paikkoja kolottamaan.

Jossain kohtaa syksyllä sain itseäni jälleen niskasta kiinni ja aloin käymään kävelemässä, kaivoin joogamaton esiin ja tein lyhyitä venyttäviä ja rentouttavia harjoituksia itsekseni, ja huomasin oloni kohentuvan ja jumitusten vähentyvän. En tiedä mikä näissä kaikissa muutoksissa menee todella hormonimuutosten piikkiin ja mikä liikunnan, mutta vointi muuttui kaikin puolin paremmaksi ja energisemmäksi. Ei sitä siis turhaan kehoiteta pitämään itseään aktiivisena läpi raskauden ja liikkumaan sen minkä pystyy.

Olenkin täällä ollut ihan ymmälläni kun työkavereista ovat monet kauhistelleen kuinka olen jaksanut kävellä, siivota ja touhuta, kuinka jaksan tehdä töitä ja miksen ole vain kotona nostamassa jalkoja sohvalle ja valmistelemassa kotia vauvan tuloon. Ja etenkin suurinosa oli sitä mieltä, ettei minun missään nimessä kannata enää joulun jälkeen palata töihin. Itse en taas ymmärtänyt miksi olisin niin hyvinvoivana ja energisenä jäänyt kotiin kun kerta mahdollisuus oli vielä täyttää päivät aktiivisella tekemisellä. Enkä ikinä olisi alkuraskaudessa uskonut näin ajattelevani, kiitollinen olen siitä, että energiaa on riittänyt, eikä normaalista kummempia huolia ole ollut.s95 2014-04-19-110

Nyt, kun viimeinen työpäivä on tehty ja laskettuun aikaan on noin viisi viikkoa aikaa, alan ymmärtämään miksi äitiyslomalle jäädään. Olen viimeisen viikon aikana tuntenut kuinka tunnin reipas kävely aiheuttaa seuraavan päivän liikkumattomuuden, kuinka unta riittäisi vaikka normaalit kahdeksan tuntia on tullut täyteen. Mutta en vieläkään halua lopettaa aktiivista elämää. Hidastaa toki täytyy luonnollisestikin, mutta en tiedä miten selviäisin jos en pääsisi aurinkoisena päivänä kävelemään pientä lenkkiäni. Eniten haaveilenkin, vauvan syliin saamisen lisäksi, kunnon liikuntasuorituksesta. Siitä, että pääsee juoksemaan, hengästyy ja hiki virtaa. En vielä tiedä mitä keksin liikunnan suhteen tulevaisuudessa. Jotain uutta tekisi mieli kokeilla, mutta katsotaan ensin kuinka hyvin pikkutyyppi pitää liikkeessä ja miten energiaa riittää kaikkeen muuhun.

Aktiivista loppuviikkoa!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s